Tuleeko Doug Fordista Kanadan Trump?

Ontarion  provinssihallituksen pääministeriksi  nousi  kesäkuussa 2018  populistinen konservatiivipoliitikko  Doug Ford.  Sukunimi  voi  lukijalla  ”soittaa kelloa”.  Doug on Torontossa  vuosikymmenen alussa  hallinneen värikkään pormestari  Rob Fordin veli.

Ero  äskeiseen  voisi  Ontariossa tuskin olla nyt suurempi.  Tähän saakka  hallitsi  liberaalihallitus, johdossaan  Katheleen Wynne, joka  edusti  monella  tapaa  arvoliberaaleja  kantoja  ja  on samasukupuolisessa  avioliitossa.

Yksi  uuden provinssi-premierin  näkyviä  vetoja on ollut  koulujen  sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksen  opetussuunnitelman  kumoaminen.  Ontarion kouluissa  palataan kesälomien jälkeen  vuoden 1998  opetussuunnitelmiin,  tämän aihepiirin osalta.  Silloin ei  juuri mainittu homoseksuaalisuutta  eikä  samasukupuolisia  suhteita.    Koulujen sukupuoliopetuksen  uudelleenarviointi  oli  Fordin vaalilupauksia.

Opetusministeri Lisa Thompson ilmoitti koulujen seksiopetuksen ”palaavan siihen, mitä se oli  ennen liberaalipuolueen hallituksen  toteuttamia muutoksia”. ”We will be rolling back our  sex ed focus”, Thompson sanoi.

Arvokonservatiivisuuden  ja  arvoliberaaliuden  taistelu on ollut   tällä ja viime vuosikymmenellä  Kanadassa aika tasaväkistä.   Suomessa  elävä mediakuva ”kivasta eurooppalaisesta maasta  Pohjois-Amerikassa”  on väärä. 

Liittovaltion  tasolla   ennen Trudeauta  oli vallassa  konservatiivien Stephen Harper, joka hallitsi sekoituksella  uskontopohjaista arvokonservatismia  ja  uusliberalistista talouspolitiikkaa.   Harper nousi valtaan  mm luvaten, että  häntä edeltäneiden liberaalien aikana säädetystä   tasa-arvoisesta  avioliittolaista äänestetään parlamentissa uudelleen.  Laki kuitenkin pysyi  voimassa.

Doug Fordin keskeisiä vaalilupauksia  olivat  koulujen sukupuoliopetuksen uudelleenarvioinnin ohella  oluen saannin helpottaminen, sähkölaskujen pienentäminen ja  alemmat verot.

Ontarion alkoholilaki on ollut  aika tiukka.  Liberaalit toivat oluen  ”Beer Store” ja  ”LCBO”-myymälöistä  jo supermarketteihin, mutta Ford  sallii  nyt oluen myynnin ”kulmakaupoissa”

Ontariossa  kova konservativismi oli viimeksi vallassa 90-luvulla  Mike Harrisin ollessa premier.  Harris  mm säädätytti  lakeja, joilla  ammattiyhdistysten toimintaa  työpaikoilla  vaikeutettiin.  Vasta Wynnen liberaalihallitus  hieman lisäsi  ammattiliittojen edustusoikeuksia.

Ford  on tähän asti korostanut mielikuvaa  anti-elististisestä  poliittisesta johtajasta.  Tyypillisesti vaalikampanjan aikana hän heitti, kuinka  ”Toronton eliittiin tukeutuva”  Wynne  yritti  määrätä miten ”pohjoisessa”  ajatellan ja eletään.   ”Pohjoinen” tarkoittaa  yhtä hyvi suuria  keskiluokkaisia  esikaupunkeja  heti  vanhan Toronton ulkopuolella, kuin  ”Pohjois-Ontariota”, joka on osittain  kehitysaluetta.   Fordin  kielikuvissa   myös New Democrats -puolue,  käytännössä  suomalaisittain demarit,  voi yhtä lailla kuulua ”eliittiin”.

Laaja  aasialaistaustainen väestö on arvokonservatiivista  ja esimerkiksi  homofobinen  viesti  uppoaa heihin aika hyvin.

Doug Fordin menestys  Ontariossa antaa toivoa  liittovaltiotason konservatiiveille  arvokonservatiivisesta  aatetaistosta  Trudeaun   liberaaleja  vastaan  vuoden 2019  parlamenttivaaleissa.

Doug Fordin  twitter handle @fordnation  istuisi  sellaisenaan kansallisiinkin vaaleihin.  Donalf  Trumpin  tempaukset   USA:n presidenttinä   voivat  kuitenkin  haitata  Fordin kannatusta  arvokonservatistisen  ydinkannattajaryhmän  ulkopuolella.

 

 

 

i

Mainokset

Uudet minimipalkat pelottavat Ontarion yrittäjiä

Ontarion hallitus on nostamassa  toukokuun työreformin mukaisesti  vähimmäispalkan lokakuussa nykyisestä  11.40 dollarista  parillakymmenellä sentillä.  Mutta tammikuusta 2018  minimipalkka on 14 dollaria  ja vuoden kuluttua 15.

 

Pääministeri  Kathleen Wynne   sanoo, että  neljännekselle provinssin työntekijöistä tulevat korotukset  antavat  palkansaajille ”mahdollisuuden  nauttia Ontarion talouskasvusta”.  Toisin sanoen, kasvun hyödyt eivät mene vain  liike-elämän pussiin. Kolmen viimeisen vuoden aikana  kasvu Ontariossa on ylittänyt kaikkien G7-maiden tason.

Yritysten etujärjestöt  ovat  tietenkin käyneet hyökkäykseen.  Ne sanoivat elokuun lopulla, että palkankorotus tulee aiheuttamaan keskiverto kotitaloudelle vuodessa 1300 dollarin  lisäkulun  ja  vaarantavan  185 000 työpaikkaa.

Kanadan ravintoloitsijoiden liitto  kertoi, että 95 prosenttia  omistajista  aikoo nostaa hintoja ruokalistoilla  ja 81 prosenttia aikoo vähentää ihmisiä.  Yli neljännes aikoi sulkea joitakin liikepaikkoja.

Ilmoittaessaan minimipalkkojen nostosta  Wynne  huomautti, että kolmasosa  Ontarion 6.6 miljoonasta palkansaajasta  on joutunut haavoittuvaan asemaan  uuden teknologian ja vähentyneen tavaratuotannon  takia.  Wynne nosti myös esille ”union jobs” -työpaikkojen vähenemisen.  Käsite on rajoittamattomaan ammattiliittojen edustusoikeuteen tottuneille suomalaisille  outo ja viittaa siihen, että ammattiliitot eivät yhä ole sallittuja kaikilla työpaikoilla.  Jos eivät ole, sen talon työsuhteet eivät ole ”union jobs”.

Viidentoista  Kanadan taalan  minimipalkka  vastaa  Albertassa   vuoden 2018 lokakuussa toteutuvaa minimipalkka.

Wynnen hallituksen uudistuksiin  Ontariossa kuuluu myös  samapalkkaisuus  osa-aikaisille  työntekijöille.  Oikeutta vuosilomaan  myös nostetaan.

 

Provinssin mukaan  puolet niistä työntekijöistä, jotka tienaavat alle  15 dollaria tunnilta ovat  25-64 -vuotiaita  ja enemmistö heistä on naisia.

Pääministeri Wynne  vihjaisia heinäkuussa, että  joitain tukitoimia olisi luvassa pienyrittäjille ja ravintoloille  tänä syksynä. Wynne ei ole kuitenkaan kertonut yksityiskohtia.

Korotukset iskevät  myös  suuriin elintarvikekaupan  ketjuihin.  Niissä  palkkataso  esimerkiksi kassahenkilöillä  on huono.

Kanadan suurimman elintarvikeketjun Loblawn  toimitusjohtaja Galen Weston manaili ”hyökkääviä palkankorotuksia”  ja varoitti säästötoimista, joilla  korotukset voidaan toteuttaa yritysten talouden puitteissa.

Toisen suuren elintarvikeketjun Metron  johtaja Eric La Fleche said sanoi viime viikolla, että elintarvikekaupalla  on liian vähän aikaa sopeutua uusiin palkkoihin. Hän sanoi useimpien Metron työntekijöiden palkan nousevan 32 prosenttia  18 kuukauden aikana.

 

Työntekijäin oikeudet järjestäytyä paranemassa Ontariossa

Kathleen Wynnen johtama  Ontarion liberaalihallitus  kaavailee  helpotuksia  työntekijöiden mahdollisuuksiin järjestäytyä.  Hallitus harkitsee myös minimipalkan nostamista  15 CAD:iin  työpaikoilla,  jotka  käyttävät  paljon osa-aikaisia  tai  ulkoistettua  sopimustyövoimaa.

Ontariossa  työpaikan  ay-edustus  – eli  ammattiliiton valtuudet toimia  työntekijäin puolesta – edellyttävät  nykyisin yleensä  ensin äänestystä  työpaikalla, ja jos  liiton saapuminen saa enemmistön, uutta äänestystä puolen vuoden kuluttua.  Yksittäisen työntekijän  liittojäsenyys  ei luo edustusoikeutta.  Suomen tyyppistä  yleissitovuutta  ei ole.

Ontarion  työlait ovat paljolti  peräisin Mike  Harrisin konservatiivihallituksen (1995-2002) ajalta. Välillä vallassa olleet liberaalit  eivät  työlakeihin juuri puuttuneet.

Työlainsäädäntö on provinssien hallinnassa ja siten vaihtelee  eri puolilla  maata.

Wynnen hallitus  miettii, miten  toteuttaa  työministeri  Kevin Flynnen  pari vuotta kestäneen selvityksen  ehdotuksia.

Toronto Star  totesi  uudistuksilla olevan valtava merkitys  tilanteessa, jossa  esimerkiksi tilapäistä työvoimaa kohdellaan melkein toisen luokan kansalaisina.

Vuoden 2017  alusta  minimipalkka  Ontariossa  on 11 CAD.  Se on lähellä   provinssien keskiarvoa.

Hallituksen suunnitelmia on  kiitelty  ay-taholla  kun taas  työantajat  ovat  niistä varoittaneet.

Ontarion kauppakamarin  varapuheenjohtaja  Karl Baldauf  sanoi työnantajien olevan  erityisen huolestuneita  mahdollisesta  ay-jäsenyyksien helpottamisesta.   Baldauf sanoi  CTV-television mukaan, että  järjestäytymisen salliminen  ilman  työpaikkaäänestyksiä (kun riittävä määrä on allekirjoittanut ay-jäsenyyden)   voisi johtaa tilanteeseen, jossa  työpaikka järjestäytyy  vastoin  osan työntekijöistä  tahtoa.

Ontarion ammattiyhdistysliiton (Ontario Federation of Labour)  puheenjohtaja  Chris Buckley kiitti hanketta  ja sanoi  liiton toivovan  jäsenkorttipohjaisen  mallin  laajentamista  kaikille sektoreille,  jolloin  työntekijöiden on helpompaa  järjestäytyä.

”Työntekijöiden  reilua  mahdollisuutta  liittyä  ammattiliittoon   kutsutaan demokratiaksi”,  Buckley sanoi  15.5.17

 

Vuorot vaihtuivat, Kanadan taas ”toista maata”

Kanadalla  on  pitkä historia   ”turvapaikkana”  USA:n  toisinajattelijoille.  Yleensä tässä kuviossa  ajatellaan  amerikkalaisia  arvoliberaaleja.  Mutta parempia aikoja  odottamaan on Kanadaan otettu  myös  amerikkalaisia arvokonservatiiveja:  Kun  Obama valittiin  presidentiksi 2008,  muutamat  George Bushin hallinnon  tausta-asiantuntijat  saivat  tehtäviä  Kanadan silloisen  konservatiivipääministerin suojissa  Ottawassa.   Paremmin kuitenkin muistetaan  Vietnamin  sodan vuodet, jolloin  silloista  arvontapohjaista asepalvelusta USA:ssa  saattoi välttää menemällä  Kanadaan.

Trumpin  voitto  oli heti nostanut  kyselyjen määrää  maahanmuuttomahdollisuuksista, jopa virallinen Immigration Canadan sivusto oli  tukkiutunut.  NAFTA-sopimuksen puitteissa  amerikkalaisille  väliaikainen työnteko  Kanadassa on yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi eurooppalaisille.  Pysyvän oleskeluluvan saaminen (joka on tehtävä ennen maahan menoa) on samanlaisen epävarman prosessin  takana. On muistettava, että  työlupa ei Kanadassa johda automaattisesti pysyvään oleskelulupaan  (permanent resident). Kansalaisuus on sitten ihan eri hakemuksen takana. Sen voi panna vireille, kun on ollut maassa  muutaman vuoden.

Vuonna 2008  valtaan tulleen  Stephen Harperin konservatiivihallituksen alkuvuosina  Ottawa oli aatepohjaltaan  lähellä  Washingtonissa valtaa pitänyttä  George Bushia.  Harper, Bush ja Australian Howard  olivat  aateveljikolmikko, joka  viihtyi  hyvin keskenään.    Heistä Howard kaatui ensimmäisenä  ja  Bush  päätti  toisen virkakautensa 2008.  Obaman valinta  aiheutti pienen paniikin Ottawassa.  Kanadan konservatiivit olivat tukeneet  republikaanien vaalityötä, esimerkiksi  USA:n puolella  annettuja perättömiä väitteitä  Kanadan  ”sosialistisesta  terveydenhuollosta”  ei kumottu.

Syksyn 2015 vaaleissa  Kanadassa nousi valtaan taas liberaali hallitus.  Kun tahti Washingtonissa muuttuu,  rajalla  on taas myös  ideologista mielikuvamerkitystä.

Kanada  on  pääministeri Harperin aikana tehdyn  ”yhteisen ulkovaipan”  sopimuksen  puitteissa  kuitenkin  lähempänä  Yhdysvaltoja  kuin    esimerkiksi  Vietnamin aikana.  Pohjois-Amerikan ulkopuolelta tulevilta vaaditaan  USA:n  vaatiman ilmoituksen tapainen ennakkolupa.  Eurooppalaisen maahantulosta  Kanadaan menee  tieto myös USA:n puolen järjestelmiin.  2015   Kanada otti  sopimuksen mukaan käyttöön  ennakkoilmoituksen, joka vaaditaan kaikilta muilta paitsi amerikkalaisilta.  Kanadan käytäntö muistuttaa  USA:n  jo vuosia vaatimaa  ESTAa.

USA:n ja Kanadan  rajayhteistyö   pitkällä maarajalla on  myös tiivistynyt.

 

 

 

 

 

Turisteille ennakkoilmoittautuminen 2016

15.3 2016  jälkeen  Kanadaan  saapuvilta   ”viisumivapaiden maiden”  passinhaltijoilta vaaditaan  ennakkoilmoittautuminen.  Kanada  seuraa  Yhdysvaltoja  menettelyssä, joka myös muistuttaa  paljon USA:n  ”ESTA” -vaatimusta.  Maksu on kuitenkin  pienempi.   Kanadan  vaatima  todiste  on nimeltään  ”eTA”,  lyhenne  sanoista  Electronic  Travel  Authorization,  ranskaksi  Autorisation de voyage électronique (AVE).

Muutokselle  kuitenkin annettiin lisäaikaa, kun ilmeisesti  tieto  hankkeesta  ei ollut levinnyt tarpeeksi.  Vielä  alkuvuodesta 2016   Kanadan maahantuloviranomaisten linja oli, että  lentoyhtiöt  eivät  saa  päästää  koneisiinsa   eTAttomia  matkustajia.  Nyttemmin  on kuitenkin   CIC:n virallisille  sivuille  lisätty  toteamus, että  rajaviranomaiset  voivat  laskea  maahan  ”syksyyn2016 saakka”  matkustajia, joilla ei ole  etukäteen hankittua  eTAa, mutta  jotka muuten täyttävät  maahantulon kriteerit

USA:n  ”ennakoivan  maahantulokontrollin”  omaksuminen   juontaa juurensa   Harperin  ajan   kärkihankkeisiin  kuuluneesta  ”Pohjois-Amerikan yhteisestä  ulkovaipasta”.   Hanke  käynnistyi  jo  Harperin  alkuvuosina,  jolloin  White Housessa  olivat vallassa  republikaanit  ja  Ottawan ja  Washingtonin suhde oli  aidosti  läheinen. Yhteisvaippa   eteni kuitenkin  varsin hitaasti   ja  tuli  matkailijatasolla  voimaan   vasta    konservatiivien jo  lähdettyä  vallasta.

eTA-hanke  ei koske  viisumilla  Kanadaan  meneviä  eikä  Kanadan mutta ei myöskään  USA:n  kansalaisia. Sitä eivät tarvitse    ”permanent  resident”  -statuksen Kanadaan  hankkineet  ulkomaalaiset.  Tämä tarkoittaa  ulkomaalaisia, joilla on pysyvä  asumisoikeus (yleensä se myönnetään  jo ennen Kanadaan saapumista), mutta ei  vielä  kansalaisuutta.   Monet  vuosikymmeniäkin  Kanadassa  asuneet  siirtolaiset, myös  suomalaiset, ovat  syystä tai toisesta jättäneet  kansalaisuuden hakematta.

Tässä  linkit   eTA:n  ja  AVE:n  sivuille.

http://www.cic.gc.ca/english/visit/eta.asp

http://www.cic.gc.ca/francais/visiter/index.asp

Yhdeksän vuoden konservatiivikausi päättyi – mutta vaikutukset yhteiskuntaan korjautuvat hitaasti

Kun Suomessa  Sipilä-Bernerin  hallitus  on viemässä maata  neoliberaalisiin ratkaisuihin, Kanadassa vaalijärjestelmä  näyttää  yhdeksän vuoden jälkeen mahdollistaneen  päinvastaisen suunnan.

Harper ehti jättää voimakkaan jäljen  Kanadan lainsäädäntöön ja yhteiskuntanormeihin – eikä paluu entiseen kaikilta osin  ehkä tapahdu.   Miten lie   rehabilitaatio   Suomessa  sitten joskus, kun keskusta on taas löytänyt  Santeri Alkion…

Pisimmälle  saattaa vaikuttaa  Haperin päätös muuttaa  Kanadan tilastokeruuta, joka  paljolti tapahtuu väestönlaskennoissa (census).  Kysymyksiä  karsittiin siten, että mm köyhyystilastoista tuli aiempaa epäluotettavampia.  Kanadan tilastokeskuksen pääjohtaja  erosi protestina, mutta  erolla ei  tietenkään ollut käytännön vaikutusta.  Kun luotettavia köyhyystietoja ei ole, kritiikki eriarvoisuuden lisääntymisestä on epämääräisempää.

Samanlaista virkamiesrohkeutta oli  sikäläisessä  Liikenne- ja viestintäministeriössä.   Harper oli käynyt  lounastamassa  Rupert Murdochin kanssa  ja samalla  sopinut  ”Fox News Northin”  aloittamisesta.  Virkamiehet kuitenkin jarruttivat toimilupaa eikä  Fox  saanut heti  hallituksen haluamaa ykköslinjan  kanavapaikkaa.

Perinteisesti arvo-vapaamielinen Kanadan julkisen palvelun radio- ja tv-yhtiö  CBC  joutui  heti tuoreeltaan  Harperin hampaisiin. Siksi se Fox Northin oli pikaisesti  saatava.   CBC  on  Kanadassa  suoraan budjettirahoituksessa  ja  yhtiön määrärahojen supistaminen oli helppoa.  Yhtiöön istutettiin tietenkin myös  hengenheimolaisia  johtajatehtäviin.  Kaupallisen CTV:n politiikan toimittajan  Harper sensijaan palkitsi  ylähuoneen  tuolilla.

Käsiaseita  Kanadassa  valvotaan tehokkaasti, mutta pitkäpiippuisten  aseiden kontrollia  Harper vähenti.

Harperilla oli monta särmää,  kovia  arvoja  edustava konservatiivi on samalla vakaumuksellinen  fundamentalistikristitty (helluntaiseurakunta).  Israelin tukeminen oli niin keskeistä, että hän mielummin  jätti väliin  Kanadan  vuoron  turvallisuusneuvostossa.

Arvokonservatiivisuuden ohella  Harper edusti  uusliberalistisia  – tai pohjoisamerikkalaisittain neokonservatiivisia – talousarvoja.  Hän hehkutti  Kanadassa olevan ”maailman joustavin työvoima”.   Ammattiliittojen  asema  on ollut perinteisesti heikko,  esimerkiksi Ontariossa  liitto saa edustaa yrityksessä, vain jos pääsee äänestyksessä  sisälle  – ja  selviää uusintaäänestyksestä puolen vuoden kuluttua. Kaikilla aloilla  ei ole minkäänlaista ay-edustusta.

Kanadan terveydenhoito on  Suomessa  terveyskeskuksiin tukeutuneelle  uskomatonta, myönteisessä mielessä.  Raha seuraa  potilasta ja valtion kortilla voi mennä minne haluaa.  Palkkion periminen potilaalta on rikos paitsi  joistakin terveysturvan ulkopuolelle jätetyistä toimenpiteistä.  Harper ei tohtinut  ajaa  systeemin heikentämistä,  mutta  kun  USA:n republikaanit  parissakin vaalikampanjassa ovat varoitelleet  ”Kanadan sosialistisesta terveydenhuollosta”  Harper ei  mitenkään maansa ratkaisuja  puolustanut.

Kolme uudelleenvalintaa  tietenkin todistivat, että  Harperin linjalla oli kannatusta.   Keskiluokka  sai  tuloveroalennuksia.  ”Hyväntekeväisyysjärjestelmä”  on myös  laajasti keskiluokassa hyväksytty.  Yhteiskunnan turvaverkon sijasta toimii  chariteja, joille annetuista avustuksista  saa  verohelpotuksia.  Siinä sivussa  hyväntekeväisyydestä on tullut teollisuus, jossa  lahjoittaja  saa verovähennyksen ohella myös kickbackkia,  systeemi ottaa osansa kuorman päältä  – ja  lopulta  kohteet – esimerkiksi yliopistot ja monet sairaalat –  saavat paljon vähemmän kuin alun perin on annettu.

Harper oli  kuitenkin poliittisesti pragmaattinen. Vaikka hän alun perin  2006 tuli valtaan mm  tasa-arvoista avioliittolakia (säädetty 2004)  vastustamalla ja lupaamalla uusintaäänestyksen,  hän huolehti siitä, että lakia ei vahingossakaan avattaisi.   Riittävästi  konservatiiviedustajia  ohjeistettiin kävelemään ulos äänestyksen ajaksi.

Olleessaan vähemmistöhallituksena  2006-2008   Harper  tarpeen tullen tukeutui demareihinkin.  Siten työttömyysturvaa parannettiin tilapäisesti  muistaakseni pariin sataan päivään. Taustalla olivat myös autoteollisuuden suuret irtisanomiset. Sittemmin ”EI”  (Employment Insurance)  putosi  taas  entiselleen.

”Maksullista siirtolaisuutta” tehostetaan Kanadan etujen mukaiseksi

Kanada muuttaa maahanmuuttoaan yhä enemmän työperäiseksi ja samalla varmistaa, että sijoittamalla maahan muuttavat aiempaa todennäköisemmin hyödyttävät Kanadaa. Maa tarjosi vuosikausia siirtolaismahdollisuutta tietyt varakkuusrajat täyttäville, jotka samalla lupautuivat antamaan 800 000 dollarin korottoman lainan valtiolle. Ohjelma ruuhkautui ja suljettiin tilapäisesti 2012. Vuoden 2014 budjetissa on julkaistu uusi ohjelma, joka painottaa investointeja korottoman lainan sijasta.

Työperäistä maahanmuuttoa on vuosien mittaan ohjattu enemmän työmarkkinoiden tarpeita vastaavaksi. Kanadan aiempi siirtolaiskäytäntö (peräisin 1960-luvulta) antoi oikeuden muuttaa maahan ilman varmaa työpaikkaa, kunhan hakija saavutti moniin perusteisiin liittyneen pistemäärän. Kanadan suosio kohteena kuitenkin johti ohjelman ruuhkautumiseen ja käsittelyajat venyivät vuosiin. Viitisen vuotta sitten pysyvän maahan jäämisen tarjoava ohjelma rajattiinkin aloille, joilla on työvoiman kysyntää.

Kanadan nyt 2014 julkistettu uusi sijoittajaohjelma muistuttaa enemmän mm USA:n tarjoamaa rikkaiden maahanmuuttomahdollisuutta, johon kuitenkin liittyy yrittäjäriski. Kanadan aiempi ohjelma oli tulokkaalle varsin riskitön. Monet myös lähtivät käytännössä maasta saatuaan viiden vuoden lainan takaisin – ja kansalaisuuden, jota voi tarpeen vaatiessa käyttää.

Kanadan toimet ovensa pitämiseksi vain raollaan rikkaillekin – eikä täysin ammollaan – oli päivän uutinen Kiinassa ja Hong Kongissa. Sijoittajaohjelman ruuhkautuminen johtui pääasiassa vauraiden mannerkiinalaisten innostuksesta muuttaa Kanadaan. Paikallinen siirtolaisneuvontayritys totesi Kanadan tehneen ”oikean ratkaisun”, joka on maan edun mukaista. – Ohjelma ei tuottanut Kanadalle pitemmän päälle. Toinen hongkongilainen välittäjä totesi firmansa jo pari vuotta sitten luopuneen Kanadan tarjoamisesta ja heidän asiakkaansa suuntaavat nyt Eurooppaan, USA:han ja Australiaan.

Pelkällä työluvalla Kanadaan menevät eivät ole ”maahanmuuttajia”, vaan ”tilapäisiä asukkaita”. Work permit ei johda toistuessaankaan pysyvään asumisoikeuteen, vaan työlupalaisen on anottava siirtolaisasemaa erikseen. Sitä varten on kuitenkin luotu Canada Experience -ohjelma, joka on avoinna ainakin pari vuotta maassa työskenneille sekä maassa opískelleille. Kanadan uusi asenne maahantulossa oli etusivun tavaraa aasialaisissa sanomalehdissa helmikuussa 2014. Oheisessa kuvassa hongkongilaisen Standardin etusivu

Kuva0003