Ontarion hallitus on nostamassa  toukokuun työreformin mukaisesti  vähimmäispalkan lokakuussa nykyisestä  11.40 dollarista  parillakymmenellä sentillä.  Mutta tammikuusta 2018  minimipalkka on 14 dollaria  ja vuoden kuluttua 15.

Pääministeri  Kathleen Wynne   sanoo, että  neljännekselle provinssin työntekijöistä tulevat korotukset  antavat  palkansaajille ”mahdollisuuden  nauttia Ontarion talouskasvusta”.  Toisin sanoen, kasvun hyödyt eivät mene vain  liike-elämän pussiin. Kolmen viimeisen vuoden aikana  kasvu Ontariossa on ylittänyt kaikkien G7-maiden tason.

Yritysten etujärjestöt  ovat  tietenkin käyneet hyökkäykseen.  Ne sanoivat elokuun lopulla, että palkankorotus tulee aiheuttamaan keskiverto kotitaloudelle vuodessa 1300 dollarin  lisäkulun  ja  vaarantavan  185 000 työpaikkaa.

Kanadan ravintoloitsijoiden liitto  kertoi, että 95 prosenttia  omistajista  aikoo nostaa hintoja ruokalistoilla  ja 81 prosenttia aikoo vähentää ihmisiä.  Yli neljännes aikoi sulkea joitakin liikepaikkoja.

Ilmoittaessaan minimipalkkojen nostosta  Wynne  huomautti, että kolmasosa  Ontarion 6.6 miljoonasta palkansaajasta  on joutunut haavoittuvaan asemaan  uuden teknologian ja vähentyneen tavaratuotannon  takia.  Wynne nosti myös esille ”union jobs” -työpaikkojen vähenemisen.  Käsite on rajoittamattomaan ammattiliittojen edustusoikeuteen tottuneille suomalaisille  outo ja viittaa siihen, että ammattiliitot eivät yhä ole sallittuja kaikilla työpaikoilla.  Jos eivät ole, sen talon työsuhteet eivät ole ”union jobs”.

Viidentoista  Kanadan taalan  minimipalkka  vastaa  Albertassa   vuoden 2018 lokakuussa toteutuvaa minimipalkka.

Wynnen hallituksen uudistuksiin  Ontariossa kuuluu myös  samapalkkaisuus  osa-aikaisille  työntekijöille.  Oikeutta vuosilomaan  myös nostetaan.

Provinssin mukaan  puolet niistä työntekijöistä, jotka tienaavat alle  15 dollaria tunnilta ovat  25-64 -vuotiaita  ja enemmistö heistä on naisia.

Pääministeri Wynne  vihjaisia heinäkuussa, että  joitain tukitoimia olisi luvassa pienyrittäjille ja ravintoloille  tänä syksynä. Wynne ei ole kuitenkaan kertonut yksityiskohtia.

Korotukset iskevät  myös  suuriin elintarvikekaupan  ketjuihin.  Niissä  palkkataso  esimerkiksi kassahenkilöillä  on huono.

Kanadan suurimman elintarvikeketjun Loblawn  toimitusjohtaja Galen Weston manaili ”hyökkääviä palkankorotuksia”  ja varoitti säästötoimista, joilla  korotukset voidaan toteuttaa yritysten talouden puitteissa.

Toisen suuren elintarvikeketjun Metron  johtaja Eric La Fleche said sanoi viime viikolla, että elintarvikekaupalla  on liian vähän aikaa sopeutua uusiin palkkoihin. Hän sanoi useimpien Metron työntekijöiden palkan nousevan 32 prosenttia  18 kuukauden aikana.

Maaston kautta, ohi raja-asemien USA:sta Kanadan puolelle pyrkivien määrä on kasvanut. Tilanne johtuu  USA:n ja Kanadan välisistä sopimuksista. Maiden  ”Smart Border Action Planiin” kuuluvan sopimuksen mukaan pakolainen ei voi esittää turvapaikka-anomusta Kanadassa, jos saapuu virallisesti USA:n kautta. Mutta maarajan ylittäminen salaa ei tässä merkityksessä ole saapumista rajan takaa. Sopimuksessa mainitaan poikkeuksina muutamia suppeita ryhmiä, jotka voisivat käyttää raja-asemia.

Kiinnijääneitä ei palauteta USA:han. Tara Seel, liittovaltion poliisista Manitobassa kertoi Starille, että Emersonissa (Manitobassa)  otettiin helmikuun 2017 ensimmäisenä viikonloppuna talteen 21 maastorajan ylittäjää. Heidät vietiin paikalle raja-asemalle tekemään turvapaikka-anomuksensa.

Kanadaan nyt maaston kautta hakeutuvat ovat jo aiemmin USA:han saapuneita ja turvapaikkahakemuksen jättäneitä, jotka nyt arvelevat, etteivät saa turvapaikkaa, ja yrittävät poistua Kanadaan tekemään uutta. Joukossa on ollut myös jo siirtolaisstatuksen USA:ssa saaneita, jotka kuitenkin epäilevät tulevansa poistetuksi maasta.

Joukko kanadalaisia maahanmuuttolakimiehiä ja pakolaisten avustusryhmiä on esittänyt Kanadan hallitukselle, että Kanada jäädyttäisi sopimuksen presidentti Trumpin toiminnan takia. ”Safe Third Country” -sopimus tuli voimaan jo 2004.

Janet Dench, Canadian Council for Refugees -järjestöstä, sanoi maastorajan ylittämisen olevan näiden pakolaisten ainoa mahdollisuus.

Greg Janzen, Emerson-Franklinin kunnanvaltuuston puheenjohtaja sanoi rajanylittäjien määrän kasvaneen jo USA:n esivaalien aikoihin. “Ennen tänne ilmestyi neljä tai viisi koputtamaan yöllä asukkaiden ovia ja pyytämään apua. Nyt paljon enemmän”.

“Ensi viikolla sää lämpiää, ja määrä varmaankin nousee”, Janzen arveli.

Janzen sanoi kunnanvaltuuston tapaavan maahanmuuttoviraston (CBSA, Canada Border Services Agency) ja liittovaltion poliisin (RCMP) edustajia, jotta saataisiin aikaan toimintamalli   maastorajan yli tulevien käsittelylle.  Janzen huomautti tilanteesta aiheutuvan kustannuksia kunnalle.

Vaikkakin maarajaa ylitetään pääasiassa Manitobassa ja Quebeqissä, ongelma on alkanut näkyä Ontariossakin. Pakkasessa paleltumavammoja saaneita on hakenut hoitoa myös Torontossa paperittomia hoitavilta vapaaehtoisklinikoilta.

Paul Caulford, Toronton Community Volunteer Clinicsin johtaja, sanoi Satrille, että maahan tullaan mm  kuorma-autojen tavaratiloissa. Pakolaiset pudotetaan sitten syrjäisille alueille Torontossa, vähissä vaatteissa ja tietämättöminä, minne jatkaa. Caulfordin tapaamat tulijat olivat kaikki peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja olleet USA:ssa jo ainakin vuoden.

Kanadalla  on  pitkä historia   ”turvapaikkana”  USA:n  toisinajattelijoille.  Yleensä tässä kuviossa  ajatellaan  amerikkalaisia  arvoliberaaleja.  Mutta parempia aikoja  odottamaan on Kanadaan otettu  myös  amerikkalaisia arvokonservatiiveja:  Kun  Obama valittiin  presidentiksi 2008,  muutamat  George Bushin hallinnon  tausta-asiantuntijat  saivat  tehtäviä  Kanadan silloisen  konservatiivipääministerin suojissa  Ottawassa.   Paremmin kuitenkin muistetaan  Vietnamin  sodan vuodet, jolloin  silloista  arvontapohjaista asepalvelusta USA:ssa  saattoi välttää menemällä  Kanadaan.

Trumpin  voitto  oli heti nostanut  kyselyjen määrää  maahanmuuttomahdollisuuksista, jopa virallinen Immigration Canadan sivusto oli  tukkiutunut.  NAFTA-sopimuksen puitteissa  amerikkalaisille  väliaikainen työnteko  Kanadassa on yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi eurooppalaisille.  Pysyvän oleskeluluvan saaminen (joka on tehtävä ennen maahan menoa) on samanlaisen epävarman prosessin  takana. On muistettava, että  työlupa ei Kanadassa johda automaattisesti pysyvään oleskelulupaan  (permanent resident). Kansalaisuus on sitten ihan eri hakemuksen takana. Sen voi panna vireille, kun on ollut maassa  muutaman vuoden.

Vuonna 2008  valtaan tulleen  Stephen Harperin konservatiivihallituksen alkuvuosina  Ottawa oli aatepohjaltaan  lähellä  Washingtonissa valtaa pitänyttä  George Bushia.  Harper, Bush ja Australian Howard  olivat  aateveljikolmikko, joka  viihtyi  hyvin keskenään.    Heistä Howard kaatui ensimmäisenä  ja  Bush  päätti  toisen virkakautensa 2008.  Obaman valinta  aiheutti pienen paniikin Ottawassa.  Kanadan konservatiivit olivat tukeneet  republikaanien vaalityötä, esimerkiksi  USA:n puolella  annettuja perättömiä väitteitä  Kanadan  ”sosialistisesta  terveydenhuollosta”  ei kumottu.

Syksyn 2015 vaaleissa  Kanadassa nousi valtaan taas liberaali hallitus.  Kun tahti Washingtonissa muuttuu,  rajalla  on taas myös  ideologista mielikuvamerkitystä.

Kanada  on  pääministeri Harperin aikana tehdyn  ”yhteisen ulkovaipan”  sopimuksen  puitteissa  kuitenkin  lähempänä  Yhdysvaltoja  kuin    esimerkiksi  Vietnamin aikana.  Pohjois-Amerikan ulkopuolelta tulevilta vaaditaan  USA:n  vaatiman ilmoituksen tapainen ennakkolupa.  Eurooppalaisen maahantulosta  Kanadaan menee  tieto myös USA:n puolen järjestelmiin.  2015   Kanada otti  sopimuksen mukaan käyttöön  ennakkoilmoituksen, joka vaaditaan kaikilta muilta paitsi amerikkalaisilta.  Kanadan käytäntö muistuttaa  USA:n  jo vuosia vaatimaa  ESTAa.

USA:n ja Kanadan  rajayhteistyö   pitkällä maarajalla on  myös tiivistynyt.

Kanadasta on tullut kurjistamis- ja leikkauspolitiikan  kansainvälinen vastustaja.

Pääministeri Justin Trudeau korosti   Washingtonin  ydinturvallisuuskokouksen  yhteydessä (maaliskuun 2016 lopulla) jakavansa  tyystin  erilaista viestiä kuin edeltäjänsä  Stephen Harper, jolla oli  tapana korostaa  virkaveljilleen varovaista budjettipolitiikkaa.

Trudeau huomautti  Japanin ja  Kanadan olevan nyt  samansuuntaisilla linjoilla  stimuloidessaan  talouksiaan  mieluummin  kuin  leikatessaan.  ”Shinzo, ystäväni”  Trudeau sanoi   aloittaessaan  lounastapaamiseen   pääministeri Shinzo Aben kanssa.  Abe  on aiemmin ilmoittanut  aikeistaan stimuloida  Japanin taloutta.  Äskettäin hän tapasi tunnettuja  leikkauspolitiikan vastustajiin kuuluvia taloustieteilijöitä.  Japani  isännöi  G7-kokousta  toukokuussa  2016 ja  Abe  sanoi  siellä  puolustavansa  hallituksen  talouslinjaa.

Trudeau puolusti   budjettivajeiden  sietämistä  myös  esiintyessään  US  Chamber of Commercen  tilaisuudessa.  Sen juontanut  talouskanava  CNBC:n  toimittaja  kauhisteli  Kanadan  budjettivajetta ja ajatusta  sietää niitä vastakin.

Vastauksessaan toimittajalle  Trudeau sanoi maailmanlaajuisesti  nyt  väiteltävän  leikkauspolitiikan ja  elvyttämisen  välillä.  Hän huomautti  Kanadalla olevan  G7-ryhmän alhaisin  velan ja bruttokansantuotteen suhde. Liittovaltion velka on 30 prosenttia kansantaloudesta  ja korot  alhaalla. ”Nyt on aika investoida  infran rakentamiseen ja tarjota keskiluokalle  verokevennyksiä”, Trudeau sanoi.

Kuitenkin jos  provinssihallitukset otetaan  huomioon, Kanadan velkakuva synkkenee.  OECD arvoi  Kanadan julkisen velan  olevan 108 prosenttia kansantaloudesta ja  korkeamman kuin  kahdella kolmasosallaa kehittyneistä valtioista.  Taloustarkkailijat ovat kuitenkin  enemmän huolissaan kotitalouksien velkaantumisesta  Kanadassa.

15.3 2016  jälkeen  Kanadaan  saapuvilta   ”viisumivapaiden maiden”  passinhaltijoilta vaaditaan  ennakkoilmoittautuminen.  Kanada  seuraa  Yhdysvaltoja  menettelyssä, joka myös muistuttaa  paljon USA:n  ”ESTA” -vaatimusta.  Maksu on kuitenkin  pienempi.   Kanadan  vaatima  todiste  on nimeltään  ”eTA”,  lyhenne  sanoista  Electronic  Travel  Authorization,  ranskaksi  Autorisation de voyage électronique (AVE).

Muutokselle  kuitenkin annettiin lisäaikaa, kun ilmeisesti  tieto  hankkeesta  ei ollut levinnyt tarpeeksi.  Vielä  alkuvuodesta 2016   Kanadan maahantuloviranomaisten linja oli, että  lentoyhtiöt  eivät  saa  päästää  koneisiinsa   eTAttomia  matkustajia.  Nyttemmin  on kuitenkin   CIC:n virallisille  sivuille  lisätty  toteamus, että  rajaviranomaiset  voivat  laskea  maahan  ”syksyyn2016 saakka”  matkustajia, joilla ei ole  etukäteen hankittua  eTAa, mutta  jotka muuten täyttävät  maahantulon kriteerit

USA:n  ”ennakoivan  maahantulokontrollin”  omaksuminen   juontaa juurensa   Harperin  ajan   kärkihankkeisiin  kuuluneesta  ”Pohjois-Amerikan yhteisestä  ulkovaipasta”.   Hanke  käynnistyi  jo  Harperin  alkuvuosina,  jolloin  White Housessa  olivat vallassa  republikaanit  ja  Ottawan ja  Washingtonin suhde oli  aidosti  läheinen. Yhteisvaippa   eteni kuitenkin  varsin hitaasti   ja  tuli  matkailijatasolla  voimaan   vasta    konservatiivien jo  lähdettyä  vallasta.

eTA-hanke  ei koske  viisumilla  Kanadaan  meneviä  eikä  Kanadan mutta ei myöskään  USA:n  kansalaisia. Sitä eivät tarvitse    ”permanent  resident”  -statuksen Kanadaan  hankkineet  ulkomaalaiset.  Tämä tarkoittaa  ulkomaalaisia, joilla on pysyvä  asumisoikeus (yleensä se myönnetään  jo ennen Kanadaan saapumista), mutta ei  vielä  kansalaisuutta.   Monet  vuosikymmeniäkin  Kanadassa  asuneet  siirtolaiset, myös  suomalaiset, ovat  syystä tai toisesta jättäneet  kansalaisuuden hakematta.

Tässä  linkit   eTA:n  ja  AVE:n  sivuille.

http://www.cic.gc.ca/english/visit/eta.asp

http://www.cic.gc.ca/francais/visiter/index.asp

Kun Kanadassa yleisradiolaitos CBC tekee hidasta paluuta  neoliberaalien ja arvokonservatiivien yhteiskuntanäkemyksen  kynsistä,  Suomessa  Yleisradio on sinne vasta  joutumassa.   Viive on noin kymmenen vuotta.

Suomessa kampanjan painopiste lienee  ainakin aluksi  Ylen  taloudellisten vaikutusten rajaamisessa  ja  tilan tekemisessä  kaupallisille  taloille.  Kanadassa  pontimena oli heti alkuun myös arvokonservatiivisuus, joka kumpusi pääministeri  Stephen Harperin  (virassa 2006-2015) uskonnollisesta vakaumuksesta. (Tosin en epäile Ylen toimintaa arvioivan tehtäväryhmän piirissä  yksilötasolla  toivottavan vaikkapa homofobian nostamista arvostettuun asemaan Pasilassa ja sen ohjelmissa.)     Kanadassa konservatiivit aloittivat myös  uuden oikeistohenkisen uutiskanavan kaupallisin voimin, mutta kanava lopetti jo ennen hallituksen vaihtumista viime vuonna.

Vertailu  Suomen ja Kanadan välillä ei voi olla täysin yhteismitallista, koska jo Harperin hallituksen  aloittaessa  CBC:n näivettämisen,  radio- ja tv-laitos oli  toiminnallisesti heikommassa  kunnossa ja  tehtäviltään rajatumpi  kuin  nykyinen Yle Suomessa.  On myös muistettava, että   CBC:n ranskankielinen puoli on  täysimittainen mediatalo, ei  Ylen ruotsinkielisen yksikön tapainen suppea versio.

Justin Trudeaun hallitus on luvannut korotuksia  CBC:n  määrärahoihin (noin 150 miljonaa vuodessa).  Paluu entiseen kestää kuitenkin vuosia  ja  osa yhtiön julkisen palvelun perinteestä on ehtinyt  näivettyä.

Koska julkinen rahoitus on jo vuosia ollut riittämätöntä, CBC on lähettänyt  mainoksia  televisiossa. Tämä ei ole kansainvälisesti poikkeuksellista, niinhän tehdään myös Saksassa lupamaksuista huolimatta.   CBC:n  budjettirahoitus  on viime vuosina ollut noin 1.2 miljardia Kanadan dollaria ja tulot mainoksista vajaat 350 miljoonaa. Mitään erillistä ”yleveroa” ei ole, vaan raha on budjetissa vapaasti määriteltävissä.  Lupamaksuja ei ole ollut koskaan.  Kun konservatiivit pudottivat rahoitusta edelleen 2014 CBC joutui aloittamaan mainosten ajamisen myös Radio 2:ssa ja Espace musique –kanavalla.

Kun Suomessa nyt puhutaan korostetusti vain Ylen nettipalvelujen haitallisuudesta kaupallisille toimijoille, kilpailunrajoitukselliset  vaatimukset Kanadassa kohdistuivat  myös perinteiseen yleisradiotoimintaan.  Kun Toronton kaupallisen klassisen musiikin radiokanava valitti CBC:n vastaavan kanavan haittaavan sen kuuntelijamääriä, CBC velvoitettiin heikentämään omaa kanavaansa. Se tehtiin mm lisäämällä ”world music” –sisältöä.  Johan ratingsit putosivat. Nyttemmin kanavalle on siis tullut myös mainoksia.

Maaliskuun lopussa 2015  CBC:n henkilökunta oli  vajaat 7500  henkilötyövuotta.  Budjettisupistusten seurauksena oli edellisvuonna lopetettu runsaat 700 työsuhdetta, mm tunnettuja urheilutoimittajia oli sanottu irti.

CBC:n heikentämisen ohella  Kanadan konservatiivit pyrkivät myös  luomaan  maahan CBC:n rinnalle  oikeistoleimaisen kaupallisen tv-uutiskanavan, koska  CBC:n ”valtaamisen” huomattiin olevan mahdotonta.  Hanke  lopulta epäonnistui.

Pääministeri Harper suorastaan näki vaivaa CBC:n näivettämiseksi.  Hän mm  tapasi (lounastamista NYC:ssä yritettiin ensin salata toimittajilta)  Rupert Murdochia ja pyysi apua ”vaihtoehtoisen uutistarjonnan” saamiseksi Kanadaan. ”Fox News” syntyi  Kanadaan nimellä Sun News Network keväällä 2011.  Hallitus halusi sille heti alkuun  ykkösluokan  jakelupaikkoja, mutta  sikäläisen viestintäviraston virkamiehet uskalsivat vesittää hankkeen.  Sun Newsin  oikeistohenkinen uutisvälitys  ei lopulta saanut riittävästi yleisöä,  ja kanava  suljettiin keväällä 2015. Loppuvaiheessa päivittäinen yleisö oli erään tiedon mukaan alle 10 000.

Sun Newsin tarussa on vähän samaa kuin  kanadalaista rahaa Suomessa polttaneessa arvokonservatiivisessa Suomi-TV:ssä.  Mutta mikä saattaa hyvinkin toimia USA:ssa, ei toimi  Suomessa  eikä  Kanadassakaan.

On huomattava, ettei perinteisten kaupallistenkaan tv-kanavien uutispolitiikka ollut aivan  konservatiivien mieleen, vaikka toisaalta  konservatiivit avoimesti suosivat  kaupallista CTV:tä mm tietojem tarjonnassa. ”Hyvin palvellut” CTV:n politiikan toimittaja  Mike  Duffy  palkittiin  senaattorin tuolilla, tosin hän aiheutti sitten käytöksellään harmia puolueelle.

CBC:n yleisötavoittavuus ei ole  Ylen luokkaa.  Viime vuonna  CBC:n englanninkielinen televisio tavoitti 8.4 prosenttia  prime time  yleisöstä.  Radio 1 ja  Radio 2  yhdessä  saavat 15.5 prosenttia.  Nettisivuilla  käy kuukausittain vajaat 7 miljoonaa ihmistä.   CBC:llä ei ole lainkaan  englanninkielistä ”nuorisokanavaa”  (tyyppiä YleX tai Xtrem), Radio 1 on yhdistelmä alueikkunoista  ja perinteisistä puheohjelmista. Radio2 pyrkii olemaan kulttuurikanava, kuten Ylessä rinnakkaisohjelma kauan sitten.