Yhdeksän vuoden konservatiivikausi päättyi – mutta vaikutukset yhteiskuntaan korjautuvat hitaasti

Kun Suomessa  Sipilä-Bernerin  hallitus  on viemässä maata  neoliberaalisiin ratkaisuihin, Kanadassa vaalijärjestelmä  näyttää  yhdeksän vuoden jälkeen mahdollistaneen  päinvastaisen suunnan.

Harper ehti jättää voimakkaan jäljen  Kanadan lainsäädäntöön ja yhteiskuntanormeihin – eikä paluu entiseen kaikilta osin  ehkä tapahdu.   Miten lie   rehabilitaatio   Suomessa  sitten joskus, kun keskusta on taas löytänyt  Santeri Alkion…

Pisimmälle  saattaa vaikuttaa  Haperin päätös muuttaa  Kanadan tilastokeruuta, joka  paljolti tapahtuu väestönlaskennoissa (census).  Kysymyksiä  karsittiin siten, että mm köyhyystilastoista tuli aiempaa epäluotettavampia.  Kanadan tilastokeskuksen pääjohtaja  erosi protestina, mutta  erolla ei  tietenkään ollut käytännön vaikutusta.  Kun luotettavia köyhyystietoja ei ole, kritiikki eriarvoisuuden lisääntymisestä on epämääräisempää.

Samanlaista virkamiesrohkeutta oli  sikäläisessä  Liikenne- ja viestintäministeriössä.   Harper oli käynyt  lounastamassa  Rupert Murdochin kanssa  ja samalla  sopinut  ”Fox News Northin”  aloittamisesta.  Virkamiehet kuitenkin jarruttivat toimilupaa eikä  Fox  saanut heti  hallituksen haluamaa ykköslinjan  kanavapaikkaa.

Perinteisesti arvo-vapaamielinen Kanadan julkisen palvelun radio- ja tv-yhtiö  CBC  joutui  heti tuoreeltaan  Harperin hampaisiin. Siksi se Fox Northin oli pikaisesti  saatava.   CBC  on  Kanadassa  suoraan budjettirahoituksessa  ja  yhtiön määrärahojen supistaminen oli helppoa.  Yhtiöön istutettiin tietenkin myös  hengenheimolaisia  johtajatehtäviin.  Kaupallisen CTV:n politiikan toimittajan  Harper sensijaan palkitsi  ylähuoneen  tuolilla.

Käsiaseita  Kanadassa  valvotaan tehokkaasti, mutta pitkäpiippuisten  aseiden kontrollia  Harper vähenti.

Harperilla oli monta särmää,  kovia  arvoja  edustava konservatiivi on samalla vakaumuksellinen  fundamentalistikristitty (helluntaiseurakunta).  Israelin tukeminen oli niin keskeistä, että hän mielummin  jätti väliin  Kanadan  vuoron  turvallisuusneuvostossa.

Arvokonservatiivisuuden ohella  Harper edusti  uusliberalistisia  – tai pohjoisamerikkalaisittain neokonservatiivisia – talousarvoja.  Hän hehkutti  Kanadassa olevan ”maailman joustavin työvoima”.   Ammattiliittojen  asema  on ollut perinteisesti heikko,  esimerkiksi Ontariossa  liitto saa edustaa yrityksessä, vain jos pääsee äänestyksessä  sisälle  – ja  selviää uusintaäänestyksestä puolen vuoden kuluttua. Kaikilla aloilla  ei ole minkäänlaista ay-edustusta.

Kanadan terveydenhoito on  Suomessa  terveyskeskuksiin tukeutuneelle  uskomatonta, myönteisessä mielessä.  Raha seuraa  potilasta ja valtion kortilla voi mennä minne haluaa.  Palkkion periminen potilaalta on rikos paitsi  joistakin terveysturvan ulkopuolelle jätetyistä toimenpiteistä.  Harper ei tohtinut  ajaa  systeemin heikentämistä,  mutta  kun  USA:n republikaanit  parissakin vaalikampanjassa ovat varoitelleet  ”Kanadan sosialistisesta terveydenhuollosta”  Harper ei  mitenkään maansa ratkaisuja  puolustanut.

Kolme uudelleenvalintaa  tietenkin todistivat, että  Harperin linjalla oli kannatusta.   Keskiluokka  sai  tuloveroalennuksia.  ”Hyväntekeväisyysjärjestelmä”  on myös  laajasti keskiluokassa hyväksytty.  Yhteiskunnan turvaverkon sijasta toimii  chariteja, joille annetuista avustuksista  saa  verohelpotuksia.  Siinä sivussa  hyväntekeväisyydestä on tullut teollisuus, jossa  lahjoittaja  saa verovähennyksen ohella myös kickbackkia,  systeemi ottaa osansa kuorman päältä  – ja  lopulta  kohteet – esimerkiksi yliopistot ja monet sairaalat –  saavat paljon vähemmän kuin alun perin on annettu.

Harper oli  kuitenkin poliittisesti pragmaattinen. Vaikka hän alun perin  2006 tuli valtaan mm  tasa-arvoista avioliittolakia (säädetty 2004)  vastustamalla ja lupaamalla uusintaäänestyksen,  hän huolehti siitä, että lakia ei vahingossakaan avattaisi.   Riittävästi  konservatiiviedustajia  ohjeistettiin kävelemään ulos äänestyksen ajaksi.

Olleessaan vähemmistöhallituksena  2006-2008   Harper  tarpeen tullen tukeutui demareihinkin.  Siten työttömyysturvaa parannettiin tilapäisesti  muistaakseni pariin sataan päivään. Taustalla olivat myös autoteollisuuden suuret irtisanomiset. Sittemmin ”EI”  (Employment Insurance)  putosi  taas  entiselleen.

Mainokset

Liberaalit arvot voittivat Ontarion vaaleissa kesäkuussa 2014

Ontarion konservatiivipuolue (PC eli Progressive Conservatives) kärsi toisen peräkkäisen vaalitappion provinssin vaaleissa 12.6.14. Liberaalipuoluetta edustava pääministeri Kathleen Wynne nosti Ontarion liberaalit jälleen enemmistöasemaan. Vuoden 2011 provinssivaalien jälkeen liberaalit olivat hallinneet vähemmistöhallituksena. Pääministeri vaihtui kesken kauden Dalton McGuintyn erottua ja Kathleen Wynnen tultua tilalle. Tuloksen selvittyä konservatiivien johtaja Tim Hudak ilmoitti eroavansa.

Kathleen Wynne on avoimesti homoseksuaali ja avioliitossa Jane Rounthwaiten kanssa. Tämä ei haitannut mitenkään hänen menestymistään vaaleissa. Aiheeseen ei saa poliittista latausta, paitsi myönteisesti tilanteissa, joissa Wynnen seksuaalinen suuntautuminen nostetaan esille homofobialuonteisesti.

Puhuessaan kannattajille tuloksen selvittyä Wynne totesi, että Ontariossa ”kuka tahansa voi olla pääministeri” ja ylisti maakunnan avomielisyyttä. Konservatiivien piirissä on aiempina vuosina pidetty Wynnen seksuaalista suuntautumista esillä, mutta aiheen käyttöarvon huvettua yhä vähemmän. Konservatiivien tappion syyksi on arveltu mm kampanjaa julkista sektoria vastaan, Hudak oli kehunut vähentävänsä sata tuhatta virkamiestä.

Liberaalit saivat nyt 58 paikkaa (edellisessä parlamentin hajottamisaikana 48), konservatiivit 28 (37) ja demarit (NDP) 21 (21). Ontarion provinssiparlamentissa on 107 paikkaa. Vaaleihin mentäessä yksi paikka oli tyhjä.

Kanadan arvokentässä liberaalit ovat nyt vallassa sekä Ontariossa että Quebecissä. Tilanne hankaloittaa konservatiivijohtoisen liittovaltiohallituksen ja pääministeri Stephen Harperin asemaa.
Ontarion vaalitilanne syntyi siitä, että provinssin demarit (New Democrats) eivät hyväksyneet vähemmistöhallituksen budjettia. Wynne pyysi silloin paikalliskuvernööriä määräämään uudet vaalit.

Konservatiivijohtaja Tim Hudak oli haaveillut toistavansa 1990-luvun alun konservatiivivallan Ontariossa. Vuoden 2011 provinssivaaleissa Hudak onnistui pudottamaan liberaalit vähemmistöön, mutta koska liberaaleilla kuitenkin oli suurimman puolueen asema, he muodostivat hallituksen. 90-luvun alun jyrkän konservatiivinen pääministeri Mike Harris on ollut Hudakin henkinen esimerkki ja taustatuki.

Hudakin keskeinen vaaliteema oli sadan tuhannen virkamiehen poistamisen ohella ”miljoonien työpaikkojen” suunnitelma. Hän sanoi luovansa miljoona työpaikkaa yksityissektorille kahdeksan vuoden aikana. Konservatiivien hyökkäykset julkista sektoria vastaan saavat liberaalien kannattajat helposti liikkeelle, koska muistissa on Hudakin hallituksen toiminta julkista koululaitosta ja opettajakuntaa vastaan.
Äänestysaktiivisuus Ontariossa kääntyi nousuun ensimmäisen kerran sitten vuoden 1990. Nyt äänestämässä kävi 52 prosenttia oikeutetuista. Provinssin 9.2 miljoonasta oikeutetusta äänesti 4.8 miljoonaa. Vuonna 1990 äänestysprosentti oli 64.4.

”Maksullista siirtolaisuutta” tehostetaan Kanadan etujen mukaiseksi

Kanada muuttaa maahanmuuttoaan yhä enemmän työperäiseksi ja samalla varmistaa, että sijoittamalla maahan muuttavat aiempaa todennäköisemmin hyödyttävät Kanadaa. Maa tarjosi vuosikausia siirtolaismahdollisuutta tietyt varakkuusrajat täyttäville, jotka samalla lupautuivat antamaan 800 000 dollarin korottoman lainan valtiolle. Ohjelma ruuhkautui ja suljettiin tilapäisesti 2012. Vuoden 2014 budjetissa on julkaistu uusi ohjelma, joka painottaa investointeja korottoman lainan sijasta.

Työperäistä maahanmuuttoa on vuosien mittaan ohjattu enemmän työmarkkinoiden tarpeita vastaavaksi. Kanadan aiempi siirtolaiskäytäntö (peräisin 1960-luvulta) antoi oikeuden muuttaa maahan ilman varmaa työpaikkaa, kunhan hakija saavutti moniin perusteisiin liittyneen pistemäärän. Kanadan suosio kohteena kuitenkin johti ohjelman ruuhkautumiseen ja käsittelyajat venyivät vuosiin. Viitisen vuotta sitten pysyvän maahan jäämisen tarjoava ohjelma rajattiinkin aloille, joilla on työvoiman kysyntää.

Kanadan nyt 2014 julkistettu uusi sijoittajaohjelma muistuttaa enemmän mm USA:n tarjoamaa rikkaiden maahanmuuttomahdollisuutta, johon kuitenkin liittyy yrittäjäriski. Kanadan aiempi ohjelma oli tulokkaalle varsin riskitön. Monet myös lähtivät käytännössä maasta saatuaan viiden vuoden lainan takaisin – ja kansalaisuuden, jota voi tarpeen vaatiessa käyttää.

Kanadan toimet ovensa pitämiseksi vain raollaan rikkaillekin – eikä täysin ammollaan – oli päivän uutinen Kiinassa ja Hong Kongissa. Sijoittajaohjelman ruuhkautuminen johtui pääasiassa vauraiden mannerkiinalaisten innostuksesta muuttaa Kanadaan. Paikallinen siirtolaisneuvontayritys totesi Kanadan tehneen ”oikean ratkaisun”, joka on maan edun mukaista. – Ohjelma ei tuottanut Kanadalle pitemmän päälle. Toinen hongkongilainen välittäjä totesi firmansa jo pari vuotta sitten luopuneen Kanadan tarjoamisesta ja heidän asiakkaansa suuntaavat nyt Eurooppaan, USA:han ja Australiaan.

Pelkällä työluvalla Kanadaan menevät eivät ole ”maahanmuuttajia”, vaan ”tilapäisiä asukkaita”. Work permit ei johda toistuessaankaan pysyvään asumisoikeuteen, vaan työlupalaisen on anottava siirtolaisasemaa erikseen. Sitä varten on kuitenkin luotu Canada Experience -ohjelma, joka on avoinna ainakin pari vuotta maassa työskenneille sekä maassa opískelleille. Kanadan uusi asenne maahantulossa oli etusivun tavaraa aasialaisissa sanomalehdissa helmikuussa 2014. Oheisessa kuvassa hongkongilaisen Standardin etusivu

Kuva0003