Suomalaisseurakunnat Kanadassa

Suomalaiset evl-seurakunnat Kanadassa eivät kuulu Suomen kirkon alaisuuteen, vaan kahteen kanadalaiseen luterilaiseen kirkkoon.

Pääosa seurakunnista ovat osa Evangelic Lutheran Church in Canada -kirkkoa, lyh ELCIC. Se muistuttaa opillisesti Suomen evl-kirkkoa ja on läheisessä yhteistyössä Kanadan anglikaanisen kirkon suunnalle. Kirkolla on Suomen evl-kirkon ns Porvoon sopimusta muistuttava Waterloon sopimus anglikaanien kanssa.

Kanadan luterilaisista kirkoista vanhoillisempi ja pienempi (Lutheran Church Canada, LCC) on käytännössä lähes lopettanut suomenkielisen toimintansa. Suomen evl-kirkon sisäisen opposition (mm naispappeuden vastustajien) viimeaikainen voimistuminen on kuitenkin näkynyt suomenkielisen konservatiivisen luterilaisuuden näkyvyyden nousuna, koska Kanadaan on hakeutunut suomalaisia Luther-säätiöön suuntautuneita pappeja joko LCC:n toimintaan tai sitä lähelle.

Evl-seurakuntien lisäksi toimii varsin vahvoja helluntaiseurakuntia. Luterilaisten ja helluntaiseurakuntalaisten välit ovat lähentyneet viime vuosikymmeninä.

Suomalaisia lestadiolaisia, lähinnä vanhoillislestadiolaisia, seurakuntia toimii Kanadassa. Esimerkiksi Torontosta noin tunnin automatkan päässä Cookstownissa on 2000-luvulla valmistunut varsin näyttävä suomalainen lestadiolainen kirkko. Koko Pohjois-Amerikan suomalaislestadiolaisten kesäjuhlat ovat toisinaan Kanadassa. Ne ovat osanottajamäärältään vaikuttavia.

Suomalaisen siirtolaisuuden kirkko ennen 30-lukua oli United Church. Sen suomenkielinen toiminta jatkui aika vahvana 80-luvulle saakka, mutta taantui sitten äkkiä. Torontossa on kuitenkin edelleen kokoontunut United Churchin suomenkielinen seurakunta. Kanadaan oli 20-luvun alussa muuttanut paljon Suomen sisällissodan hävinneen puolen kannattajia ja he vierastivat Suomen luterilaista kirkkoa sen 1918-puolueellisuuden takia. Suomen evl-kirkko aloitti järjestelmällisen toiminnan Kanadan suuntaan vasta 30-luvulla.

ELCIC-seurakuntien iäkkäiden jäsenten mielissä elää vielä Suomen evl-kirkon aiempi poliittinen väri eikä käsitystä ole aktiivisesti haluttu muuttaa. Toronton Agricolan seurakunnan jäsen sanoi kirjoittajalle ihan tosissaan, että ”eiväthän vasemmistolaiset tänne kirkkoon tule”. Tilanne koetaan normaalina, koska se vastaa Suomen evl-kirkon asemaa poliittisella kartalla muuttajien lähtövuosina.

Kanadassa ei ole julkisen verotuksen kautta kannettavia kirkollisveroja. Seurakunnat keräävät rahaa suoraan jäseniltään. Tämä pitää myös vanhoillista (ja joskus myös poliittisesti värittynyttä) julistusta hengissä. Jos pappi nimittäin puhuu epämieluisia, seurakuntalainen voi helposti vähentää maksujaan. ”Kirkollisveron” maksamisen voi lopettaa noin vain, mitään muodollisuuksia ei ole. Tosin seurakunnat markkinoivat aktiivisesti mm suoraveloitussuorituksia, joita jäsen ei hetken mielijohteesta jaksa lähteä purkamaan.

Suomalaisia kirkkokiinteistöjä on viime vuosina myyty. Näin tapahtui mm Windsorissa (Ontario), SaultSteMariessa (Ontario) ja Kirland Lakessa (Ontario). Suomalainen toiminta on jatkunut muiden seurakuntien kiinteistöillä, Windsorissa ilmeisesti loppui.

Suomalaisia on harmittanut se, että aikanaan yhtenäiskulttuurin aikana kerätyt omaisuudet menevät nyt lopulta ELCIC-kirkon muuhun toimintaan. Muutamaan kymmeneen kutistuneet seurakunnat voivat tietenkin käyttää varoja niin pitkään kuin ovat olemassa. Yritykset vapauttaa varat ei-seurakunnalliseen suomenkieliseen toimintaan ovat kilpistyneet seurakuntien sopimussuhteisiin ELCIC-kirkon kanssa.

ELCIC ei ole kirkkona erityisemmin vanhoillinen. Sen ilme kuitenkin vaihtelee yleisöryhmästä riippuen ja suomalaiskentässä on vanhoillisuuden linnakkeita. Kesällä 2011 ELCIC lopetti nikottelun Kanadan tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Hengellisiin tehtäviinkin kelpaavat esimerkiksi homoseksuaalit. Koska asenteen joissakin siirtolaisseurakunnissa ovat jyrkkiä, kirkko kuitenkin sallii joustamisen tasa-arvokysymyksissä ja esimerkiksi avioliittoon vihkimisiä ei välttämättä tarvitse tehdä, jos ratkaisu ei sovi seurakunnan asennemaailmaan. Tuolloin ohjataan lähimpään sellaiseen seurakuntaan, jossa tasa-arvo toteutuu. Tätä tilannetta heijastaa myös maininta Toronton Agricolan seurakunnan nettisivuilla.

Joissakin suomalaistaustaisissa evl-seurakunnissa Kanadassa tapaa usein Suomen 50-lukua muistuttavaa aatteellisuutta ja ns kansallisen suomalaisen teologian kaikuja. Yleisasenne voi olla vanhoillinen ja saarnoissa kerrataan, toki puhujasta riippuen, usein viime sotien tuntoja Suomessa. Suomen kaatuneitten muistopäivä toukokuussa ja Suomen itsenäisyyspäivä ovat uskonnollisten pyhien ohella kohokohtia vuodessa. Kirkoissa juhlitaan myös tammisunnuntaita (vuoden 1918 sisällissodan alkamispäivää). Kanadan puolesta sodissa kuolleitten muistopäivä lokakuussa jää vähemmälle huomiolle.

Jäsenten keski-ikä on korkea, usein yli 75, koska massasiirtolaisuus Suomesta Kanadaan loppui 60-luvulla. Englanninkielinen toiminta on jäänyt suppeaksi. Suomenkielisten evl-lut (ELCIC) -pappien joukossa on nykysuomalaisittain ja -kanadalaisittain liberaalejakin pappeja, mutta on myös Suomen sotavuosien ilmaisutyyliin kovastikin viehtyneitä.

Ainakin suomalaistaustainen evl-toiminta ja helluntaiseurakunnat julkaisevat myös lehtiä. Evl-seurakuntien lehden nimi on ”Isien Usko”. Lehti tarjoaa lähinnä hartauskirjoituksia, teologista keskustelua ei juuri ole. ”Isien Usko” ei mitenkään tyypillisesti edusta ELCIC-kirkon julkaisuja, jotka etenkin englanniksi tarjoavat myös keskusteluaineistoa, jota ei ”Isien Uskossa” juuri ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s